Hae tästä blogista

perjantai 2. joulukuuta 2016

Elina Teerijoki ja Niina Tanskanen: Hopeapeilin joulu

Hopeapeilin joulu on tunnetun vintagebloggaaja Elina Teerijoen iloinen katsaus joulun värikkääseen lähihistoriaan. Se sisältää tyyliä, tietoa, tiikkiä ja tinapaperia, makaronia ja masariinia, lasilintuja ja lumikidekuvioita. Kuvat vanhoista koristeista ja mainoksista, nostalgiset jouluherkut sekä helpot askarteluohjeet tuovat kaupunkilaismummolan joulun tähän päivään.

Elina Teerijoki on toimittaja ja tietokirjailija, joka pitää vintageteemaista Hopeapeili-blogia. Kirjan kuvat ottanut Niina Tanskanen on kulttuurialan sekatyöläinen, valokuvauksen harrastaja ja tee se itse -entusiasti.

Pehmeäkantinen, nelivärikuvitettu, 132 s. BoD:n verkkokaupassa 30 e (ja toimituskulut), Booky.fi:n verkkokaupassa 26,10 e (ei postikuluja). Kansi: kuva Niina Tanskanen, layout Tanja Holmberg.

Kirjan ja sen tekemisen esittelyä Elina Teerijoen ammatillisessa blogissa täällä. Turun Sanomien juttu kirjasta täällä.

Näytteitä kirjan sivuilta:








Juri Nummelin: Kovaa kyytiä ja kaunokaisia

Tunnettu pulp-kirjallisuuden tutkija Juri Nummelin on koonnut keskeiset kirjoituksensa samoihin kansiin. Kovaa kyytiä ja kaunokaisia on perusteellinen ja monipuolinen johdatus lajityyppikirjallisuuden historiaan.

Teoksessa on artikkelit muun muassa trillerien historiasta, kioskilänkkärien historiasta, sarjakuviin perustuvien romaanien historiasta, naisten kirjoittamista noir-jännäreistä, suomentamatta jääneistä kioskikirjallisuuden klassikoista, monesta muusta aiheesta
. Tarzanin luojaa ja Mars-kirjojen tekijää Edgar Rice Burroughsia käsitellään monen eri artikkelin voimin. Lopuksi saadaan katsaus viiden lajityyppikirjailijan elämään ja tuotantoon.

Kovaa kyytiä ja kaunokaisia luettuasi tiedät kaiken tietämisen arvoisen lajityyppikirjallisuuden historiasta - ja vähän enemmänkin! Kirjasta lisää Juri Nummelinin blogissa.

Pehmeäkantinen, 416 s. BoD:n verkkokaupassa 28,90 euroa (ja toimituskulut), Booky.fi:n verkkokaupassa 25,90 euroa (ei postikuluja). Kansi: J.T. Lindroos.

Kirjan sisällysluettelo:

Esipuhe

1. Yleistä

Pulp-kirjallisuuden historiaa: Kolikkolehdistä taskukirjoihin (julkaistu esipuheena teoksessa Pulpografia, 2000; editoitu)
Englantilaisen kioskikirjallisuuden tarina (julkaistu esipuheena teoksessa Pulpografia Britannica, 2014)
Trillerin historiaa: John Buchanista Dan Browniin (julkaistu esipuheena teoksessa Amerikkalaisia jännityskirjailijoita, 2007; täydennetty)
Lännenkirjallisuuden historia (julkaistu esipuheena teoksessa Pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita, 2005)
Aussipulpin lyhyt historia (julkaistu Ruudinsavussa 2016)
Kirjaversioiden mutkikas historia (julkaistu Bibliophiloksessa 2013)

2. Ilmiöitä ja alalajityyppejä

Kauhu
Vampyyriviihteen historiasta: Verenimijöiden tarina (julkaistu esipuheena teoksessa Verenhimo, 2011)
Elävien kuolleiden lyhyt historia (julkaistu esipuheena teoksessa Tuhansien zombien maa, 2009)
Ihmissuden historiaa: Sudesta ihmiseksi ja toisinpäin (julkaistu esipuheena teoksessa Kuun pimeä puoli, 2013)
Lovecraftin pelottava maailmankaikkeus (julkaisematon)

Dekkarit
Naisten noir (julkaistu Ruumiin kulttuurissa 2005; täydennetty)
Film noirin kirjallista taustaa (julkaistu Pulp-lehdessä 2007)
Hank Jansonin pitkä elämä (julkaistu Ruumiin kulttuurissa 2006)
Herrasmiesrikollisesta Killmasteriksi: Nick Carterin monet vaiheet (julkaistu Ruumiin kulttuurissa 2011)
Kolmen etsivän seikkailut (julkaistu Ruumiin kulttuurissa 2014)
Suomentamattomia pulp- ja pokkariklassikoita (julkaistu Pulp-lehdessä 2007)
USA:ssa julkaisemattomia pokkareita suomeksi: Pokkarien arvoitus (julkaistu Suomennoskirjallisuuden historiassa 2007)
Tosirikoslehtien historiaa: Suttuisten tabloidien viehätys (luento Turun yliopiston journalismikurssilla 2001)

Länkkärit
Kioskilänkkärien historia (julkaistu esipuheena teoksessa Kuudestilaukeavat, 2004)
Noir-länkkärien kultakausi: Mädäntynyt rajaseutu (julkaistu Pulpissa 2007)
Intiaanit lännenkirjallisuudessa: Jalon villin pitkä vaellus (julkaistu Ruudinsavussa 2005)
Länkkäripokkarit ja seksi (julkaistu Ruudinsavussa 2006)
Spagettilänkkärien kirjaversioita (julkaistu Ruudinsavussa 2004)
Kauhun, scifin ja länkkäreiden liitto: Kun zombiet ryöstivät saluunan (julkaistu Ruudinsavussa 2003 sekä jälkisanoina teoksessa Luurankomies, 2014)
Zorron luoja Johnston McCulley

Muita lajityyppejä
Sarjakuviin perustuvien romaanien lyhyt historia (julkaistu Bibliophiloksessa 2013)
Big Little Books: Flash Gordonista Mikki Hiireen (julkaistu Pulp-lehdessä 2012)
Flash Gordon seikkailee pulpin maailmassa (julkaistu Pulp-lehdessä 2012)
Ilmasotapulpien kukoistusaika (julkaistu teoksessa Seikkailujen taivas, 2012)
Urheilukirjallisuus ja pulp fiction (aiemmin julkaisematon)
Seksipokkarien kultakausi: Kyltymättömästä Kadonneen kondomin arvoitukseen (julkaistu Bibliophiloksessa 2011)

4. Edgar Rice Burroughsin tiimoilta

Hyvä elämäkertateos Edgar Rice Burroughsista (julkaistu Pulp-lehdessä 2004)
Burroughsin postuumia tuotantoa (julkaistu Pulp-lehdessä 2005)
Tarzanin isän sukulaiset kirjallisissa puuhissa (julkaistu Pulp-lehdessä 2004)
John Carterin ja Tarzanin edeltäjiä (julkaistu Pulp-lehdessä 2005)
Tarzan ja Barsoom muiden kirjoittamina (julkaistu Pulp-lehdessä 2004)
Tarzanin monet kopiot (julkaistu Pulp-lehdessä 2005)

5. Tekijöitä, kirjailijoita

Kovaksikeitetyn dekkarin edelläkävijä Carroll John Daly (julkaistu lyhennettynä Ruumiin kulttuurissa 2016)
Hugh Cave oli pulp-legenda: Kauhua, rikoksia, romantiikkaa, voodoota (julkaistu Pulp-lehdessä 2004)
Harry Whittingtonin monivaiheinen elämä: noir-mestarin sadat kirjat (julkaistu Pulp-lehdessä 2007)
William Johnstonin nimetön taide (julkaistu osittain Ruumiin kulttuurissa 2003 ja Pulp-lehdessä 2003)
Hurja kotiseutukirjailija Joe R. Lansdale (julkaistu lyhennettynä Ruumiin kulttuurissa 2016)
Rikkaat pulp-kirjailijat (julkaistu Pulp-lehdessä 2006)
Nopean kirjoittamisen sankarit (julkaistu Kaltiossa 2014)
Haamujen huhuilua (julkaistu Aamulehden Valo-liitteessä 2005)

J. F. Lagervall: Ruunulinna

Suomenkielisen näytelmäkirjallisuuden historia alkaa J. F. Lagervallin Ruunulinnasta (1834), joka on Shakespearen Macbethin kalevalamittainen muunnelma siirrettynä Karjalaan. Lagervallin näytelmää ei ole koskaan julkaistu kirjana uudestaan, minkä puutteen Helmivyö nyt korjaa. Kirja ei ole näköispainos, vaan teksti on uudestaan ladottu.

Ruunulinnaa täydentää Lauri Suomalaisen vuonna 1901 ilmestynyt tutkielma Lagervallista, jota ei ole koskaan julkaistu uudestaan missään muodossa. Kirjan on koonnut Juri Nummelin, joka on kirjoittanut myös esipuheen.

J. F. Lagervall: Ruunulinna. Jälkisanat: Lauri Suomalainen: Jaakko Fredrik Lagervall. Pehmeäkantinen, 260 s. Kansi J.T. Lindroos.

Ruunulinna BoD:n verkkokaupassa 19,90 euroa (ja toimituskulut) ja Booky.fin verkkokaupassa 18,90 euroa (ei postikuluja).

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Juri Nummelin: Epämiellyttäviä päähenkilöitä

Kansi: J.T. Lindroos
Kovaksikeitetty dekkari on amerikkalaisimpia kaikista kirjallisuudenlajeista, jonka viehätys ei ole lakannut vielä 2000-luvullakaan, vaikka kertomakirjallisuus on muutoin hakenut uusia uomia. Uusien hohdokkaiden ja tylyjenkin kirjailijoiden rinnalla vanhat kovaksikeitetyt klassikot tulevat aina uudestaan.

Tietokirjailija ja toimittaja Juri Nummelin on rakastanut kovaksikeitettyä dekkaria siitä asti, kun luki Raymond Chandleria ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana. Epämiellyttäviin päähenkilöihin on koottu Nummelinin asiaa käsitteleviä artikkeleita, esseitä, arvosteluja ja kirjoittajaesittelyjä vuosien varrelta. Käsitellyiksi tulevat niin uudet kuin vanhatkin alan tekijät, aina Chandlerista ja David Goodista alkaen. Kirjaa täydentävät erilaiset listaukset 2000-luvun parhaista noir-dekkareista ja muusta kutkuttavasta kamasta, joka ei bestseller-listoilla viihdy.

Epämiellyttäviä päähenkilöitä on tärkeä lähdeteos kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle.

Kirjan sisällysluettelo löytyy täältä.

Pehmeäkantinen, 292 sivua. BoD:n nettikaupassa 18 € plus toimituskulut. Bookyssa 17,60 € ilman postikuluja.

Tekstinäyte artikkelista "Tappaja sisälläni: kirja ja elokuvat":

Jim Thompson (1906–1977) oli amerikkalainen kioskikirjailija, jonka teoksista sanottiin jo kauan sitten, että ne ovat kuin viidenkymmenen sentin Dostojevskiä. Idea kuuluu jotakuinkin näin: Thompson käsittelee samoja asioita kuin tunnetumpi venäläinen kollegansa, mutta hänen kirjansa olivat lyhyempiä ja ne maksoivat kioskeissa ja drugstoreissa 50 senttiä.
Dostojevskillä on Raskolnikov, fiksuja puhuva sekopää, joka tappaa vuokraisäntänsä käytännössä ilman syytä, Thompsonilla on Lou Ford, fiksuja puhuva sekopää, joka tappaa kaksi naista käytännössä ilman syytä. Raskolnikov on köyhä opiskelija, jolla on periaatteessa syytäkin mennä sekaisin, mutta Lou Ford on suosittu nuori mies ja lisäksi pikkukaupungin apulaissheriffi. Hänellä ei ole syytä hulluuteensa. Thompson vie Dostojevskin tematiikan pidemmälle kuin venäläinen kollegansa ikinä uskalsi mennä.
Tappaja sisälläni ilmestyi alun perin vuonna 1952 ja on varmasti vaikutusvaltaisin niin sanottu paperback original eli kioskikirjana ilmestynyt romaani. Sen filmaamista suunnitteli tuoreeltaan Stanley Kubrick, mutta kun elokuva ei löytänyt rahoittajia, Kubrick palkkasi Thompsonin kirjoittamaan dialogia kahteen parhaista elokuvistaan Peli on menetetty ja Kunnian polut. Thompsonin elokuvia on filmattu ehkä enemmän kuin kenenkään muun vastaavan kioskikirjoittajan – eritoten Ranskassa on päästy hyviin tuloksiin (Alain Corneau: Piru perii omansa, 1975; Bertrand Tavernier: Auringonpimennys, 1981), mutta myös Yhdysvalloissa, jossa tosin Sam Peckinpahin Pakotie (1972) oli pehmennetty versio Thompsonin alkuperäisromaanista. 1990-luvulla nähtiin useita päteviä Thompson-elokuvia.

Ajokortti helvettiin ja muita ultralyhyitä rikostarinoita

Kansi: Jenni Jokiniemi
Flash fiction on 2000-luvun tiukinta ja niukinta rikoskirjallisuutta, alle tuhannen sanan tarinoita epäonnisista miehistä ja naisista (ja joskus koirista), jotka pahassa paikassa tarttuvat mieluummin aseeseen kuin keskustelevat tilanteesta järkevien aikuisten kesken.

Flash fictionia teki tutuksi vuosina 2007–2012 neljä kertaa ilmestynyt Ässä-lehti, jota toimitti ja julkaisi kovaksikeitetyn kirjallisuuden ekspertti Juri Nummelin. Ajokortti helvettiin -kirjaan Nummelin on valinnut parhaat Ässä-lehdessä julkaistut käännöstarinat. Piukeita pikkunovelleja ovat kirjoittaneet muun muassa sellaiset tunnustetut tekijät kuin JT Ellison, Allan Guthrie ja Joe R. Lansdale. Nimensä kirja on saanut salanimi John L. Bentonin vanhasta pulp-novellista, joka kirjasta löytyy uudempien tarinoiden seasta. Kirjaa varten on suomennettu kolme uutta novellia Rob Hartilta, Stephen Rogersilta ja Anthony Neil Smithiltä.

Markus Ahonen, dekkarikirjailija itsekin, arvioi Ajokortti helvettiin -kirjan Ruumiin kulttuuri -lehdessä 4/2016 tähän tapaan: "Turkulaisen kirjallisuuden monitoimimiehen ja pulp-tietäjä Juri Nummelinin toimittama kokoelma Ajokortti helvettiin kokoaa samojen kansien väliin 27 ultralyhyttä novellia. (...) Tarinat vievät rujoon maailmaan, jossa aseet ovat esillä, puhe karskia, kertojat uhkuvat karkeutta. (...) Usein äänessä on rikollinen, joskus asiaan sekaantuva ulkopuolinen. Joskus teoille on moraalisia oikeutuksia. Osassa lopputulemaksi jää vahingoniloinen kosto. (...) Formaattina ultralyhyiden novellien kirja on tervetullut. Mielelläni lukisin älykkään kekseliäitä mininovelleja tulevaisuudessa enemmänkin." Erikseen Ahonen mainitsee Rob Hartin, Keith Rawsonin ja Kate Thorntonin novellit sekä kirjan vuosikertatarinan, nimimerkki John L. Bentonin niminovellin, joka on julkaistu pulp-lehdessä 1930-luvulla.

Kirjan sisällysluettelo löytyy täältä.

Pehmeäkantinen, 84 sivua, 26 novellia. Suom. Sonja Lahdenranta, Juri Nummelin ja Lotta Sonninen. BoD:n nettikaupasta 15 € plus toimituskulut. Bookyssa 15,40 € ilman toimituskuluja.

Tekstinäyte Rob Hartin novellista "Ruokaharrastajat":

He siirtelevät kiiltävien kenkien peittämiä jalkojaan ja tuijottavat katukiveystä. Seisovat erillään aivan kuin yrittäisivät piiloutua toisiltaan.
“Salasana”, sanon.
Poika mumisee jotain. Käsken hänen puhua kovempaa.
“Punainen lohikäärme”, hän sanoo.
Avaan oven kokonaan ja he työntyvät ohitseni etsien varjojen suomaa vapahdusta.
Tämä on ihan yleistä. Kaikilla on joku rajansa. Suurimmalle osalle ihmisiä raja on minun ravintolani takaovi ja vaatii rohkeutta mennä siitä sisään.
Useampi kääntyy pois ja pakenee kuin jää syömään.
Kun ovi on turvallisesti kiinni, pariskunta rentoutuu. Nyt kun raaka katuvalo ei enää paista heidän takaansa, saan heistä paremman kuvan. Poika on vaalea ja kulmikkaalla tavalla hyvännäköinen, parta juuri ajettu. Tyttö on ruskeatukkainen, pienikokoinen, tukka on suoristettu. Nätti sillä tavalla, jolla jäädään ryhmäkuvissa taka-alalle.

Petri Hirvonen: Kalmankylväjä

Kansi: J.T. Lindroos
Armeijan roistojoukko terrorisoi maaseudun kyliä jossain Etelä-Amerikassa – kenenkään voimatta estää sitä. Sitten saapuu paikalle salaperäinen pelastaja – Kalmankylväjä, oikealta nimeltään Salvatore, palkkatappaja, joka on kääntynyt muinaisia työnantajiaan vastaan. Tuloksena on ennennäkemättömän kova välienselvitys Salvatoren ja armeijan häikäilemättömän pomon Garzan välillä.

Kalmankylväjä osoittaa, että Petri Hirvonen on maamme parhaita toiminnan kuvaajia. Raju action-jännäri on kuin 80-luvun vhs-elokuva suoraan kirjan sivuille siirrettynä!

Petri Hirvonen (s. 1972) on alkujaan Kesälahdelta kotoisin oleva, nykyään Joensuussa asuva kirjailija, joka on kirjoittanut sekä FinnWestiä että Jerry Cottonia. Hirvosen novelleja on koottu kirjaan Kuolevan jumalan yö.

Pehmeäkantinen, 140 s. Booky.fistä 15,40 e (ei postikuluja).  BoD:n nettikaupasta 15 € plus toimituskulut. 

Tekstinäyte luvusta neljä:

Sadepisarat alkoivat ropista viidakkoon heti auringon laskettua. Edellisyöhön verrattuna se oli kuin lempeä synninpäästö, unettava kohina täytti kaikkeuden. Läheisen jyrkänteen juurella meren tyrskyt löivät rantaan ja loivat omaa tunnelmaansa yöhön, jossa luonto ei nukkunut. Salvatore antoi silmiensä sulkeutua ja huokaisi syvään kaikkien päivän rasitusten päälle.
Eugênio oli vetäytynyt mökin peräseinustalle, omalle laverilleen. Vaimeasta tuhinasta päätellen hän oli nukkunut jo jonkin aikaa, vaikkei kello ollut vielä puolta yötäkään. He olivat nauttineet aikaisen illallisen ja vetäytyneet yöpuulle, sillä edessä oli aikainen nousu ja uuvuttava päivä. Huono tuuri pakottaisi heidät väistelemään poliisipartioita ja tiesulkuja.
Kun Salvatore säpsähti hereille, hän ei ensi alkuun tunnistanut ympäristöään. Hänen tajunnassaan välkähtelivät muistumat verilöylystä ja takaa-ajosta, kunnes ajatusaihiot johtivat nykyisyyteen.
Päätään hieroen hän kohottautui istumaan ja nauliutui samassa liikkumattomaksi. Sateenropinan seasta kuului hirvittävä rääkäisy, jota seurasi selkäpiitä karmiva kiljunta ja papattava laukaussarja.
– Mitä ihmettä tapahtuu? Eugênio henkäisi paksulla äänellä pimeydestä.
– Vaiti! Salvatore kuiskasi ja tarttui kivääriinsä. Hän pujahti matalana ovesta kuistille sadatellen mielessään kenkänsä alla narahtavaa lautaa. Sen ääni kuitenkin hukkui sateeseen ja ulvontaan, jonka hän oletti kumpuavan ihmiskurkusta. Ylimääräinen ihmisääni keskellä yötä merkitsi tässä tilanteessa ikävyyksiä…
Kasvillisuuden vuoksi välimatkoja oli vaikea arvioida, mutta luultavasti mekastusta pidettiin korkeintaan sadan metrin päässä. Muitakin ääniä oli liittynyt ulvojan seuraksi ja laukauksia ammuttiin ilmiselvän pakokauhun vallassa. Myös muun metakan ylittävä naisääni hihkui yöllisessä kakofoniassa.
Lehvistöjen kätköihin syttyi kirkas valo, ilmeisesti varsin voimakas taskulamppu. Ripeästi Salvatore nosti kiväärin poskelleen ja tähtäsi, vaikkei erottanut edes aseensa piippua. Samalla hän lähti etenemään varovaisin askelin syvemmälle viidakkoon, siirtäen lehviä kiväärinpiipulla sivuun.
– Sammuta lamppu, hölmö! kimeä ääni rääkäisi. Aseet jatkoivat papatusta ja väläyksenomaisesti Salvatore näki kuinka luodit puhkoivat yhden miehen vaaleaan paitaan kymmeniä rumia reikiä. Jokin riehui miehen kimpussa, mutta hän ei erottanut mikä.
– Voi luoja, ammuimme Erneston! joku henkäisi laukausten tauottua.
– Mihin se ämmä katosi? voihkaisi toinen ääni. – Se perkele pamautti minun toisenkin silmäni mustaksi! Olen sokea kuin myyrä!
– Hiljaa! He voivat kuulla meidät ennen aikojaan! toinen älypää varoitti kiivaaseen sävyyn.
– Myöhäistä, Salvatore mutisi. Hän ripusti kiväärin hihnan varaan selkäänsä ja veti hitaasti veitsen tupesta. Hän kyykistyi ja yritti totutella uuteen pimeyteen, jossa sammuneen taskulampun jäljiltä räiskyivät tuhannet valopallot. Kutsumattomat vieraat olivat sokaistuneet itsekin, mistä kertoi heidän törmäilevä lähestymisensä. Miehet tuntuivat puskevan päätään puunrunkoihin erehtymättömällä epäonnella.
Rauhallisesti hengittäen Salvatore odotti, kunnes lähin metelöijä ennätti hänen sivulleen. Hän lipui äänettömästi miehen kimppuun, sulki hänen suunsa kämmenellään ja työnsi veitsen kylkiluiden välistä suoraan sydämeen. Ruumis herpaantui ja lysähti hänen käsistään maahan.





maanantai 23. toukokuuta 2016

Mikä on Kustantamo Helmivyö?

Perustin Kustantamo Helmivyön toukokuussa 2016, koska ideoita kirjoiksi on enemmän kuin mahdollisia kustantajia. Mahdollisuus rahoittaa itse oma toimintansa kirjallisuuden parissa houkutteli enemmän kuin kaupallisesti hankalien kirjojen tarjoaminen eri kustantajille, vaikka en oletakaan, että tässä liikuu huomattavia summia.

Samalla Helmivyö tulee toimimaan uuden mallin mukaisesti: kirjat ovat saatavilla ainoastaan tarvepainatteina, toisin sanoen niitä painetaan tilausten mukaan, eikä niin että ensiksi painetaan jokin määrä varastoon ja odotetaan, että kirjoja myydään. Kirjakauppoja ei kiinnosta enää pitää esillä hiukankaan marginaalisempaa kirjallisuutta, jolloin monien kirjojen asiakkaita ovat ainoastaan kirjastot. Niidenkin määrärahat ovat pienentyneet ja hankinnat vähentyneet, joten ainoa järkevä ratkaisu on toimia niin kuin tässä nyt on hahmoteltu. Esikuvana toimii Leevi Lehdon Ntamo, ja olenkin miettinyt, että Helmivyötä voisi kuvailla "pulpin Ntamoksi".

Joku voisi tosin ehdottaa, että voisi tehdä kirjoja, jotka myyvät ihan pirusti. Tässä on pari ongelmaa: en osaa enkä ehkä tahdokaan. Joku muu saa ne tehdä; ainoa mitä toivon on että muullekin kirjallisuudelle olisi näkyvyyttä kuin vain sellaiselle, joka myy tuhansia tai kymmeniätuhansia.

"Helmivyö" on sana, joka saattaa viedä jonkun ajatukset jonnekin glitter-henkisten asusteiden puolelle, mutta kyse ei ole nyt siitä. En suoraan sanoen tiedä, kuka sanan on keksinyt, mutta sitä käytettiin 1800-luvun lopulla ja joissain yhteyksissä vielä myöhemminkin antologia-sanan suomennoksena, toisin sanoen kuvaamaan teoksia, joissa on eri kirjoittajien tekstejä, yleisimmin novelleja tai runoja. Sitä on käytetty ainakin kirjoissa Väinölä, alaotsikolla "Helmivyö suomalaista runoutta" (1884), ja Pieni helmivyö, alaotsikolla "Suomen runoja koulunuorisolle" (1895). Sittemmin Kariston tarmonpesä V. Hämeen-Anttila käytti sitä Hyvää yötä! -antologiasarjan esipuheissa, koska koki vierasperäisen antologia-sanan hankalaksi.

Kustantamo Helmivyö tuleekin julkaisemaan paljon antologioita, eri kirjoittajien teksteistä koostettuja kirjoja. Suurin osa koostuu jo julkaistuista teksteistä, mutta en pidä mahdottomana, etteikö täysin uusiakin antologioita voisi julkaista. Lisäksi Helmivyö keskittyy kotimaisen kioski- ja lukemistokirjallisuuden uudelleenjulkaisuihin, mutta jo ensi syksynä nähdään esikoisromaani! Sanottakoon kuitenkin tässä vaiheessa, etten ota vastaan uusia käsikirjoituksia - ainakaan ennen kuin toiminta on lähtenyt virallisesti käyntiin. (Todetaan vielä, että ulkomaisten kontaktieni kautta on mahdollista, että saadaan vielä käännöskirjallisuutta, jos keksin, miten tekijänpalkkioita ulkomaille maksetaan.)

Ensimmäisiä kirjoja en ihan vielä julkista, ne ovat kuitenkin käytännössä jo olemassa. Ehkä jo seuraavassa postauksessa! Kirjat pyritään julkaisemaan kuitenkin viimeistään kesän aikana.