Hae tästä blogista

maanantai 8. toukokuuta 2017

Juri Nummelin: Roskakirjallisuuden lyhyt historia

Roskakirjallisuutta on kirjoitettu ja julkaistu aina, mutta mitä se oikein on? Lopullista vastausta on vaikea antaa, mutta sitä voi koettaa lähestyä, ja juuri näin tekee pulp-tutkija Juri Nummelin kirjassaan Roskakirjallisuuden lyhyt historia. Teksti perustuu syksyllä 2016 roskakirjallisuusseminaarissa pidettyyn luentoon.

Pehmeäkantinen, 48 s. ISBN 978-952-7211-07-6.

Booky.fin verkkokaupassa 10,40 € (ei toimituskuluja). BoD:n verkkokaupassa 8 € (plus toimituskulut). Kansi: J.T. Lindroos.

Tekstinäyte:

Myöhemmin [1990-luvulla] syntynyt pulp-kirjallisuuden määritelmä on löyhä ja pitää sisällään monenlaista, mutta pulp-lehden alkuperäinen määritelmä on tiukka. Sen mukaan pulp-lehden pitäisi olla tietyn kokoinen, yleensä 128-sivuinen sekä 18 cm leveä ja 25 cm korkea eli suurin piirtein eurooppalaista B5standardia. Lehden pitäisi olla painettu huonolle paperille, huonommalle kuin sanomalehtipaperi. Tästä lehtien nimikin: pulp-sanahan tarkoittaa sellua. Paremmalle paperille painetut lehdet tunnettiin nimillä slick tai glossy. Tällaisia olivat esimerkiksi Saturday Evening Post ja Harper’s, jotka myös julkaisivat pulp-lehtiä laadukkaampaa kirjallisuutta tunnetuilta tekijöiltä. Kiinnostavaa tässä tietysti on se, että slick-lehtien kirjallisuus on nykyään paljon vähemmän tunnettua kuin pulp-lehtien.
Yleensä pulp-lehdiksi on laskettu vain ne lehdet, joissa pääpaino oli fiktiolla, mutta tutkija Jess Nevins on laskenut pulp-lehdiksi myös tosirikoslehdet, joissa julkaistiin skandalöösejä juttuja tosielämän murhista ja muista rikoksista. Niitä on pulp-lehtien historiassa usein väheksytty, mutta ne olivat kuitenkin samankokoisia kuin varsinaiset pulp-lehdetkin ja usein myös suositumpia. Sama koskee myös naisille suunnattuja romantiikkalehtiä, kuten Love Storya, joita usein myytiin enemmän kuin historioissa hehkutettuja scifi- tai kauhulehtiä. Romanttisiin pulp-lehtiin keskittyneitä keräilijöitä ei kuitenkaan ole eikä kukaan ole kirjoittanut niiden historiaa. Samalla tavalla väheksytty on myös länkkärilehtiä, vaikka osa niistä oli todella suosittuja ja pitkäikäisiä. 

Kaarlo Bergbom: Aarnihauta ja muita kertomuksia

Kaarlo Bergbom (1843–1906) tunnetaan suomalaisen teatterin perustajana, mutta hän oli myös kiinnostava ja erinomainenkin kirjailija, jonka proosatuotanto on unohtunut. Aarnihauta ja muita kertomuksia kokoaa Bergbomin novellit yhteen ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen. Bergbom oli jo näissä tarinoissaan monipuolinen tarinankertoja, sillä kirjassa on niin aistillisia tunnelmia Raamatun ajoilta kuin varhaisia psykologisia taidenovellejakin. Niminovelli on vanhasta rosvosta kertova moraliteetti, joka voisi tapahtumapaikkoja vaihtaen olla Villin lännen tarina. Kirjassa on Juri Nummelinin kirjoittama Bergbomin elämää valottava esipuhe.

Teos sisältää novellit "Belsazarin pidot", "Julian", "Aarnihauta" ja "Sydämiä ihmisteelmässä".

Pehmeäkantinen, 132 s. ISBN 978-952-7211-08-3. Kansi: J.T. Lindroos.

Booky.fin nettikaupasta 17,60 € (ei toimituskuluja). BoD:n verkkokaupassa 18,00 €(plus toimituskulut).

Tekstinäyte novellista "Julian":

Olen syntynyt Hämeessä eräässä suuressa kartanossa, joka oli isäni oma. Hän oli nuorena ollut venäläisessä sotapalveluksessa ja silloin herättänyt yleistä ihastusta Pietarin ylimys-seuroissa, mutta otti eronsa everstinä, kun iso-isänsä kuoli ja jätti suuren sukutalomme fideikomissiksi ainoalle pojalleen. Isäni muutti nyt Suomeen, nai köyhän, mutta kauniin vapaasukuisen neidon, ja eleli onnellista elämää hellänä perheen-isänä ja vieraanvaraisena naapurina. Tätä onnea kuitenkin kesti vain kuusi vuotta, kun äitini kuoli synnytettyänsä minut maailmaan, ja isäni jäi murheelliseksi leskimieheksi kahden pienen pojan kanssa. Niinkuin usein on veljeksien laita, niin minä ja vanhempi veljeni, Malkus, olimme ihan eri luontoa. Malkus oli punaposkinen, erinomaisen kaunis poika, iloinen ja vilpitön, herkkä suuttumaan ja herkkä leppymään, ylpeä ja uljas, itsemäärätty kuningas kaikissa leikeissä; minä taas olin arka, hento, kivulloinen lapsi, joka harvoin olin toverien seurassa; pelokas ja arkaluontoinen kun olin, en voinut maailman vaatimuksia tyydyttää muulla, kuin salamielisellä myöntyväisyydellä. Veljeni oli kaikkien rakastama, isäni jumaloitsema, minua vastaan ihmiset olivat kylmiä, ja isäni kovakin. Hän katsoi minua aina syypääksi äitini kuolemaan, ja hänen tylyytensä minua kohtaan kasvoi kasvamistaan, kun hän lisäksi huomasi minut mahdottomaksi sotapalvelukseen, ainoaan virkaan, jota hän piti sopivana vapaasukuiselle perheellemme. Minun tunteeni isää kohtaan olivat vaihtelevaisia; välistä sydämmeni sykki palavimmasta rakkaudesta häntä kohtaan, mutta välistä taas, kun isäni pilkalliset muistutukset ja veljeni paremmuus loukkasivat ylpeyttäni, havaitsin povessani kiehuvan todellisen vihan, joka kasvoi vain sitä hirmuisemmaksi, mitä enemmän minun täytyi sitä peittää.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Elina Teerijoki ja Niina Tanskanen: Hopeapeilin joulu

Hopeapeilin joulu on tunnetun vintagebloggaaja Elina Teerijoen iloinen katsaus joulun värikkääseen lähihistoriaan. Se sisältää tyyliä, tietoa, tiikkiä ja tinapaperia, makaronia ja masariinia, lasilintuja ja lumikidekuvioita. Kuvat vanhoista koristeista ja mainoksista, nostalgiset jouluherkut sekä helpot askarteluohjeet tuovat kaupunkilaismummolan joulun tähän päivään.

Elina Teerijoki on toimittaja ja tietokirjailija, joka pitää vintageteemaista Hopeapeili-blogia. Kirjan kuvat ottanut Niina Tanskanen on kulttuurialan sekatyöläinen, valokuvauksen harrastaja ja tee se itse -entusiasti.

Pehmeäkantinen, nelivärikuvitettu, 132 s. BoD:n verkkokaupassa 30 e (ja toimituskulut), Booky.fi:n verkkokaupassa 26,10 e (ei postikuluja). Kansi: kuva Niina Tanskanen, layout Tanja Holmberg.

Kirjan ja sen tekemisen esittelyä Elina Teerijoen ammatillisessa blogissa täällä. Turun Sanomien juttu kirjasta täällä.

Näytteitä kirjan sivuilta:








Juri Nummelin: Kovaa kyytiä ja kaunokaisia

Tunnettu pulp-kirjallisuuden tutkija Juri Nummelin on koonnut keskeiset kirjoituksensa samoihin kansiin. Kovaa kyytiä ja kaunokaisia on perusteellinen ja monipuolinen johdatus lajityyppikirjallisuuden historiaan.

Teoksessa on artikkelit muun muassa trillerien historiasta, kioskilänkkärien historiasta, sarjakuviin perustuvien romaanien historiasta, naisten kirjoittamista noir-jännäreistä, suomentamatta jääneistä kioskikirjallisuuden klassikoista, monesta muusta aiheesta
. Tarzanin luojaa ja Mars-kirjojen tekijää Edgar Rice Burroughsia käsitellään monen eri artikkelin voimin. Lopuksi saadaan katsaus viiden lajityyppikirjailijan elämään ja tuotantoon.

Kovaa kyytiä ja kaunokaisia luettuasi tiedät kaiken tietämisen arvoisen lajityyppikirjallisuuden historiasta - ja vähän enemmänkin! Kirjasta lisää Juri Nummelinin blogissa.

Pehmeäkantinen, 416 s. BoD:n verkkokaupassa 28,90 euroa (ja toimituskulut), Booky.fi:n verkkokaupassa 25,90 euroa (ei postikuluja). Kansi: J.T. Lindroos.

Kirjan sisällysluettelo:

Esipuhe

1. Yleistä

Pulp-kirjallisuuden historiaa: Kolikkolehdistä taskukirjoihin (julkaistu esipuheena teoksessa Pulpografia, 2000; editoitu)
Englantilaisen kioskikirjallisuuden tarina (julkaistu esipuheena teoksessa Pulpografia Britannica, 2014)
Trillerin historiaa: John Buchanista Dan Browniin (julkaistu esipuheena teoksessa Amerikkalaisia jännityskirjailijoita, 2007; täydennetty)
Lännenkirjallisuuden historia (julkaistu esipuheena teoksessa Pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita, 2005)
Aussipulpin lyhyt historia (julkaistu Ruudinsavussa 2016)
Kirjaversioiden mutkikas historia (julkaistu Bibliophiloksessa 2013)

2. Ilmiöitä ja alalajityyppejä

Kauhu
Vampyyriviihteen historiasta: Verenimijöiden tarina (julkaistu esipuheena teoksessa Verenhimo, 2011)
Elävien kuolleiden lyhyt historia (julkaistu esipuheena teoksessa Tuhansien zombien maa, 2009)
Ihmissuden historiaa: Sudesta ihmiseksi ja toisinpäin (julkaistu esipuheena teoksessa Kuun pimeä puoli, 2013)
Lovecraftin pelottava maailmankaikkeus (julkaisematon)

Dekkarit
Naisten noir (julkaistu Ruumiin kulttuurissa 2005; täydennetty)
Film noirin kirjallista taustaa (julkaistu Pulp-lehdessä 2007)
Hank Jansonin pitkä elämä (julkaistu Ruumiin kulttuurissa 2006)
Herrasmiesrikollisesta Killmasteriksi: Nick Carterin monet vaiheet (julkaistu Ruumiin kulttuurissa 2011)
Kolmen etsivän seikkailut (julkaistu Ruumiin kulttuurissa 2014)
Suomentamattomia pulp- ja pokkariklassikoita (julkaistu Pulp-lehdessä 2007)
USA:ssa julkaisemattomia pokkareita suomeksi: Pokkarien arvoitus (julkaistu Suomennoskirjallisuuden historiassa 2007)
Tosirikoslehtien historiaa: Suttuisten tabloidien viehätys (luento Turun yliopiston journalismikurssilla 2001)

Länkkärit
Kioskilänkkärien historia (julkaistu esipuheena teoksessa Kuudestilaukeavat, 2004)
Noir-länkkärien kultakausi: Mädäntynyt rajaseutu (julkaistu Pulpissa 2007)
Intiaanit lännenkirjallisuudessa: Jalon villin pitkä vaellus (julkaistu Ruudinsavussa 2005)
Länkkäripokkarit ja seksi (julkaistu Ruudinsavussa 2006)
Spagettilänkkärien kirjaversioita (julkaistu Ruudinsavussa 2004)
Kauhun, scifin ja länkkäreiden liitto: Kun zombiet ryöstivät saluunan (julkaistu Ruudinsavussa 2003 sekä jälkisanoina teoksessa Luurankomies, 2014)
Zorron luoja Johnston McCulley

Muita lajityyppejä
Sarjakuviin perustuvien romaanien lyhyt historia (julkaistu Bibliophiloksessa 2013)
Big Little Books: Flash Gordonista Mikki Hiireen (julkaistu Pulp-lehdessä 2012)
Flash Gordon seikkailee pulpin maailmassa (julkaistu Pulp-lehdessä 2012)
Ilmasotapulpien kukoistusaika (julkaistu teoksessa Seikkailujen taivas, 2012)
Urheilukirjallisuus ja pulp fiction (aiemmin julkaisematon)
Seksipokkarien kultakausi: Kyltymättömästä Kadonneen kondomin arvoitukseen (julkaistu Bibliophiloksessa 2011)

4. Edgar Rice Burroughsin tiimoilta

Hyvä elämäkertateos Edgar Rice Burroughsista (julkaistu Pulp-lehdessä 2004)
Burroughsin postuumia tuotantoa (julkaistu Pulp-lehdessä 2005)
Tarzanin isän sukulaiset kirjallisissa puuhissa (julkaistu Pulp-lehdessä 2004)
John Carterin ja Tarzanin edeltäjiä (julkaistu Pulp-lehdessä 2005)
Tarzan ja Barsoom muiden kirjoittamina (julkaistu Pulp-lehdessä 2004)
Tarzanin monet kopiot (julkaistu Pulp-lehdessä 2005)

5. Tekijöitä, kirjailijoita

Kovaksikeitetyn dekkarin edelläkävijä Carroll John Daly (julkaistu lyhennettynä Ruumiin kulttuurissa 2016)
Hugh Cave oli pulp-legenda: Kauhua, rikoksia, romantiikkaa, voodoota (julkaistu Pulp-lehdessä 2004)
Harry Whittingtonin monivaiheinen elämä: noir-mestarin sadat kirjat (julkaistu Pulp-lehdessä 2007)
William Johnstonin nimetön taide (julkaistu osittain Ruumiin kulttuurissa 2003 ja Pulp-lehdessä 2003)
Hurja kotiseutukirjailija Joe R. Lansdale (julkaistu lyhennettynä Ruumiin kulttuurissa 2016)
Rikkaat pulp-kirjailijat (julkaistu Pulp-lehdessä 2006)
Nopean kirjoittamisen sankarit (julkaistu Kaltiossa 2014)
Haamujen huhuilua (julkaistu Aamulehden Valo-liitteessä 2005)

J. F. Lagervall: Ruunulinna

Suomenkielisen näytelmäkirjallisuuden historia alkaa J. F. Lagervallin Ruunulinnasta (1834), joka on Shakespearen Macbethin kalevalamittainen muunnelma siirrettynä Karjalaan. Lagervallin näytelmää ei ole koskaan julkaistu kirjana uudestaan, minkä puutteen Helmivyö nyt korjaa. Kirja ei ole näköispainos, vaan teksti on uudestaan ladottu.

Ruunulinnaa täydentää Lauri Suomalaisen vuonna 1901 ilmestynyt tutkielma Lagervallista, jota ei ole koskaan julkaistu uudestaan missään muodossa. Kirjan on koonnut Juri Nummelin, joka on kirjoittanut myös esipuheen.

J. F. Lagervall: Ruunulinna. Jälkisanat: Lauri Suomalainen: Jaakko Fredrik Lagervall. Pehmeäkantinen, 260 s. Kansi J.T. Lindroos.

Ruunulinna BoD:n verkkokaupassa 19,90 euroa (ja toimituskulut) ja Booky.fin verkkokaupassa 18,90 euroa (ei postikuluja).

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Juri Nummelin: Epämiellyttäviä päähenkilöitä

Kansi: J.T. Lindroos
Kovaksikeitetty dekkari on amerikkalaisimpia kaikista kirjallisuudenlajeista, jonka viehätys ei ole lakannut vielä 2000-luvullakaan, vaikka kertomakirjallisuus on muutoin hakenut uusia uomia. Uusien hohdokkaiden ja tylyjenkin kirjailijoiden rinnalla vanhat kovaksikeitetyt klassikot tulevat aina uudestaan.

Tietokirjailija ja toimittaja Juri Nummelin on rakastanut kovaksikeitettyä dekkaria siitä asti, kun luki Raymond Chandleria ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana. Epämiellyttäviin päähenkilöihin on koottu Nummelinin asiaa käsitteleviä artikkeleita, esseitä, arvosteluja ja kirjoittajaesittelyjä vuosien varrelta. Käsitellyiksi tulevat niin uudet kuin vanhatkin alan tekijät, aina Chandlerista ja David Goodista alkaen. Kirjaa täydentävät erilaiset listaukset 2000-luvun parhaista noir-dekkareista ja muusta kutkuttavasta kamasta, joka ei bestseller-listoilla viihdy.

Epämiellyttäviä päähenkilöitä on tärkeä lähdeteos kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle.

Kirjan sisällysluettelo löytyy täältä.

Pehmeäkantinen, 292 sivua. BoD:n nettikaupassa 18 € plus toimituskulut. Bookyssa 17,60 € ilman postikuluja.

Tekstinäyte artikkelista "Tappaja sisälläni: kirja ja elokuvat":

Jim Thompson (1906–1977) oli amerikkalainen kioskikirjailija, jonka teoksista sanottiin jo kauan sitten, että ne ovat kuin viidenkymmenen sentin Dostojevskiä. Idea kuuluu jotakuinkin näin: Thompson käsittelee samoja asioita kuin tunnetumpi venäläinen kollegansa, mutta hänen kirjansa olivat lyhyempiä ja ne maksoivat kioskeissa ja drugstoreissa 50 senttiä.
Dostojevskillä on Raskolnikov, fiksuja puhuva sekopää, joka tappaa vuokraisäntänsä käytännössä ilman syytä, Thompsonilla on Lou Ford, fiksuja puhuva sekopää, joka tappaa kaksi naista käytännössä ilman syytä. Raskolnikov on köyhä opiskelija, jolla on periaatteessa syytäkin mennä sekaisin, mutta Lou Ford on suosittu nuori mies ja lisäksi pikkukaupungin apulaissheriffi. Hänellä ei ole syytä hulluuteensa. Thompson vie Dostojevskin tematiikan pidemmälle kuin venäläinen kollegansa ikinä uskalsi mennä.
Tappaja sisälläni ilmestyi alun perin vuonna 1952 ja on varmasti vaikutusvaltaisin niin sanottu paperback original eli kioskikirjana ilmestynyt romaani. Sen filmaamista suunnitteli tuoreeltaan Stanley Kubrick, mutta kun elokuva ei löytänyt rahoittajia, Kubrick palkkasi Thompsonin kirjoittamaan dialogia kahteen parhaista elokuvistaan Peli on menetetty ja Kunnian polut. Thompsonin elokuvia on filmattu ehkä enemmän kuin kenenkään muun vastaavan kioskikirjoittajan – eritoten Ranskassa on päästy hyviin tuloksiin (Alain Corneau: Piru perii omansa, 1975; Bertrand Tavernier: Auringonpimennys, 1981), mutta myös Yhdysvalloissa, jossa tosin Sam Peckinpahin Pakotie (1972) oli pehmennetty versio Thompsonin alkuperäisromaanista. 1990-luvulla nähtiin useita päteviä Thompson-elokuvia.

Ajokortti helvettiin ja muita ultralyhyitä rikostarinoita

Kansi: Jenni Jokiniemi
Flash fiction on 2000-luvun tiukinta ja niukinta rikoskirjallisuutta, alle tuhannen sanan tarinoita epäonnisista miehistä ja naisista (ja joskus koirista), jotka pahassa paikassa tarttuvat mieluummin aseeseen kuin keskustelevat tilanteesta järkevien aikuisten kesken.

Flash fictionia teki tutuksi vuosina 2007–2012 neljä kertaa ilmestynyt Ässä-lehti, jota toimitti ja julkaisi kovaksikeitetyn kirjallisuuden ekspertti Juri Nummelin. Ajokortti helvettiin -kirjaan Nummelin on valinnut parhaat Ässä-lehdessä julkaistut käännöstarinat. Piukeita pikkunovelleja ovat kirjoittaneet muun muassa sellaiset tunnustetut tekijät kuin JT Ellison, Allan Guthrie ja Joe R. Lansdale. Nimensä kirja on saanut salanimi John L. Bentonin vanhasta pulp-novellista, joka kirjasta löytyy uudempien tarinoiden seasta. Kirjaa varten on suomennettu kolme uutta novellia Rob Hartilta, Stephen Rogersilta ja Anthony Neil Smithiltä.

Markus Ahonen, dekkarikirjailija itsekin, arvioi Ajokortti helvettiin -kirjan Ruumiin kulttuuri -lehdessä 4/2016 tähän tapaan: "Turkulaisen kirjallisuuden monitoimimiehen ja pulp-tietäjä Juri Nummelinin toimittama kokoelma Ajokortti helvettiin kokoaa samojen kansien väliin 27 ultralyhyttä novellia. (...) Tarinat vievät rujoon maailmaan, jossa aseet ovat esillä, puhe karskia, kertojat uhkuvat karkeutta. (...) Usein äänessä on rikollinen, joskus asiaan sekaantuva ulkopuolinen. Joskus teoille on moraalisia oikeutuksia. Osassa lopputulemaksi jää vahingoniloinen kosto. (...) Formaattina ultralyhyiden novellien kirja on tervetullut. Mielelläni lukisin älykkään kekseliäitä mininovelleja tulevaisuudessa enemmänkin." Erikseen Ahonen mainitsee Rob Hartin, Keith Rawsonin ja Kate Thorntonin novellit sekä kirjan vuosikertatarinan, nimimerkki John L. Bentonin niminovellin, joka on julkaistu pulp-lehdessä 1930-luvulla.

Kirjan sisällysluettelo löytyy täältä.

Pehmeäkantinen, 84 sivua, 26 novellia. Suom. Sonja Lahdenranta, Juri Nummelin ja Lotta Sonninen. BoD:n nettikaupasta 15 € plus toimituskulut. Bookyssa 15,40 € ilman toimituskuluja.

Tekstinäyte Rob Hartin novellista "Ruokaharrastajat":

He siirtelevät kiiltävien kenkien peittämiä jalkojaan ja tuijottavat katukiveystä. Seisovat erillään aivan kuin yrittäisivät piiloutua toisiltaan.
“Salasana”, sanon.
Poika mumisee jotain. Käsken hänen puhua kovempaa.
“Punainen lohikäärme”, hän sanoo.
Avaan oven kokonaan ja he työntyvät ohitseni etsien varjojen suomaa vapahdusta.
Tämä on ihan yleistä. Kaikilla on joku rajansa. Suurimmalle osalle ihmisiä raja on minun ravintolani takaovi ja vaatii rohkeutta mennä siitä sisään.
Useampi kääntyy pois ja pakenee kuin jää syömään.
Kun ovi on turvallisesti kiinni, pariskunta rentoutuu. Nyt kun raaka katuvalo ei enää paista heidän takaansa, saan heistä paremman kuvan. Poika on vaalea ja kulmikkaalla tavalla hyvännäköinen, parta juuri ajettu. Tyttö on ruskeatukkainen, pienikokoinen, tukka on suoristettu. Nätti sillä tavalla, jolla jäädään ryhmäkuvissa taka-alalle.